Viikonloppumatka ja vinkit Tallinnaan vauvan ja kolmevuotiaan kanssa

Tallinnaan matkaaminen on jotenkin niin kotoisaa, etten aina tiedä puhuako edes matkasta vaiko enemmänkin retkestä. Mutta kyllä kai kaksi yötä hotellissa ja matkat laivalla edestakaisin lahden taa vielä lasketaan ihan matkustuskategoriaan. Teimme tosiaan ensimmäisen laivareissumme neljän hengen perheenä Tallinnaan ja haluan avata hieman kokemuksia siitä, mitä matkasta saa irti, kun seurana on puolivuotias ja kolmevuotias.

Maalis-huhtikuun taitteessa Tallinnassa lomaillessamme sää oli yksi haaste, kun ilmojen puolesta oltiin vielä jossakin talven ja kevään välimaastossa. Aikuisten lomalla ongelmaa ei olisi, kun voisi rauhassa istuskella ravintoloissa, käydä kauneushoitoloissa, pyöriä ostoksilla ja sen sellaista, mutta lasten kanssa moni tekeminen painottuu helpommin ulkotiloihin. Tämä kannattaa toki huomioida jollain tapaa, jotta on vaihtoehtoisia tekemisiä mietittynä.

Meillä kävi nyt ihan ok tuuri, sillä perjantai-iltapäivänä saapuessamme sää oli mitä aurinkoisin, kuin myös koko lauantaipäivän, eli mahdollisuuksia oli monenlaiseen tekemiseen. Sen sijaan sunnuntai valkeni surkeana, kun taivaalta tippui yhtäkkiä loskaa ja suunnitelmamme retkestä Kadriorgin puistoon ennen iltapäivän laivalle paluuta kariutui säähän. Mies kärsi myös flunssanoireista, joten energiaa ei enää ollut ihmeempiin. Saimme onneksi pidennettyä hotellista uloskirjautumista parilla tunnilla ja kävimme lopulta vain lounastamassa ennen neljän maissa satamaan paluuta. Yllätysten varalta myöhäisempi check out hotellilta voi olla ihan hyvä varata etukäteen. Aamupäivä hotellilla kului aamiaisella ja miehen levätessä huoneella vauvamme kanssa kipaisin itse vielä kolmevuotiaan kanssa hänen suosikkipaikkaan allasosastolle.

Ehkä tärkeintä lasten kanssa reissatessa on valita hotelli, mikä on keskeisellä paikalla ja missä on myös jotain pientä tekemistä em. tilanteiden varalta. Yövyimme Nordic Hotel Forumissa aivan Viru-keskusta vastapäätä ja hotelli toimi ihan passelisti tällaiselle lapsireissulle. Siitä on nopea kävellä satamaan ja kaupungille, sekä sinne on helppo piipahtaa käymään vaikka kesken päivän, kun tarvitaan breikkiä lasten kanssa. Lauantaina tulimme iltapäivästä hotellille levähtämään ja uimaan, mutta päädyimme lopulta viettämään koko loppuillan hotellilla syöden myös illallisen hotelliravintolassa. Ei vain jaksanut enää yhtään lasten pukemista ulkovaatteisiin ja kärryjen kanssa ulos lähtemistä, kun vaihtoehtona oli päästä hissillä suoraan ravintolaan. Näin vauvakin jaksoi vielä viihtyä illallisen syöttötuolissa, mikä oli miellyttävä yllätys.

Kehottaisin varaamaan lasten kanssa mihin tahansa tekemiseen reilusti aikaa, kun pukemiset, syöttämiset ja muut avustamiset syövät yllättävän paljon lisäminuutteja. Tallinnassa on tullut ennen käytyä päiväristeillen ja muutamalla pariskuntalomalla hotelliyön verran, mutta nyt olimme ensimmäistä kertaa jopa kaksi yötä. Tässä ajatuksena oli juuri se, että saisimme lähimatkaan ”lomantuntua”, kun ei olisi niin hoppu juosta satamaan samana päivänä kun vasta saavuttu. Eli ainakin se yksi hotelliyö voi olla ihan hyvä vaihtoehto lisäämään joustoa matkaan.

Perjantaina laivamme oli klo 15.30 perillä ja suuntasimme kävellen hotellille kamat tiputtamaan ja melkein heti siitä jo syömään. Vinkkinä sanoisin, että on parempi illallistaa lasten kanssa jo myöhäisestä iltapäivästä/alkuillasta, kun ravintolat ovat vielä väljiä, niihin mahtuu kärryillä ja ruoat saa vikkelästi. Näin maksimoidaan lastenkin viihtyminen, etenkin kun kolmevuotias poikamme ilmoitti monesti jo ruokia valitessa tahtovansa pois koko paikasta. 😀 Haimme kaupasta vielä smoothiet ja muuta naposteltavaa iltapalaksi hotellille, kun illallinen syötiin näin ajoissa. Viru-keskuksen alakerran Kaubamaja-ruokakaupassa on muuten todella kattavat eväsvalikoimat – mieheni sanoin ”kuin Stockan Herkussa”. Ennen lapsia ei tullut juuri ruokakaupoissa käytyä, mutta miksei tuolta hakisi kuka vain vaikka laivamatkaa varten jotain parempaa välipalaa kuin mitä laivalla on tarjolla. Illalla ehdimme pojan kanssa kivasti vielä hotellin altaille ja saunoihin ennen nukkumaanmenoa. Altaallakin oli todella hyvää tilaa perjantaina klo 18-20 maissa, kun lisäksemme siellä oli vain pari tyyppiä. Suurin osa kun tuohon aikaan suuntaa sinne illalliselle, mutta me olimme jo olleet sielläkin ajoissa.

Silloin kun maissa ehtii enemmän kuin sinne ravintolaan ja pikaiselle kaupunkipyörähdykselle, niin suosittelen piipahtamaan parin kilometrin päässä keskustasta sijaitsevassa Lentosatamassa (Lennusadam), missä on monenmoista kulkupeliä näytteillä. Kyseinen nähtävyys oli meille uusi ja yllätyin positiivisesti, miten monipuolinen ja kivasti tehty vierailukohde se oli etenkin näin lasten kanssa, mutta samalla myös aikuisille kiinnostava. Vaihtuvat näyttelyt (tällä kertaa merimiesten rakkauselämästä) ovat aikuisille enempi suunnattuja, mutta lapsille riittää runsaasti tutkittavaa niin isossa sukellusveneessä ja jäänsärkijässä kuin sisätiloissakin erilaisten lento- ja autosimulaattorien, sekä lelupöydän parissa. Ulkoa löytyi myös kivasti tehty leikkipaikka lapsille.

Me vietimme näyttelyhallin sisällä pari tuntia ja ulkotiloissa vielä tunnin verran, eli kivasti meni aamupäivä retkeillen. Tytär kulki kantorepussa sisätiloissa (isommilla vaunuilla voi niilläkin huoleti liikkua paikan ollessa lähes kokonaan esteetön) ja ulos lähtiessä nukahti sopivasti kärryihin, kun poika halusi vielä tutkia leikkipaikkaa ja vierailla jäänsärkijällä. Tällä kertaa ulkona pääsi kurkistamaan myös merivartioston isoon alukseen. Kaikin puolin siis mielenkiintoinen paikka ja aikuisten 15 euron lippuhintaan nähden vierailun arvoinen kohde. Meillä ei alle neljävuotiaista lapsista mennyt mitään pääsymaksua. Matkan satamaan taittaa tosiaan noin puolessa tunnissa kärryjen kanssa leppoisasti kävellen, mutta sinne pääsisi myös busseilla ja ratikoilla keskustasta. Pieni kävely oli minusta mukava ja siinä sai vauvan nukahtamaan hyvin päiväunille.

Lentosataman jälkeen menimme suoraan myöhäiselle lounaalle (pientä välipalaa oli ollut mukana satamassa), mutta koska tuossa vaiheessa olimme jo poikki, niin ravintolaa ei tullut tässä välissä kovin tarkkaan tutkittua ja päädyimme ”pubiruokaan” lähes lähimmässä kuppilassa mikä vastaan tuli kaupunkiin palatessamme. Sieltä poika sai kyllä ne perinteiset nauravat nakit, mutta meille aikuisille kokemus oli melko lattea. No ainakin oma annokseni oli ihan terveellinen ankan ja vihannesten osalta, mutta ei nyt mikään erityisen mieleenpainuva. Lounaan jälkeen tuli tehtyä pieni kävely vanhassa kaupungissa ja itse poikkesin sen jälkeen pariin kauppaan pikaisesti vielä Viru-keskuksella tytön nukahtaessa päiväunille ja miehen ollessa sen aikaa pojan kanssa. Sitten olikin jo vuorossa hotellille siirtyminen ja se uimala ja illallinen siellä. Näin muutamasta asiasta sitä päivä jo täyttyy lasten kanssa kulkiessa, eli liikoja ei kannata suunnitella yhteen päivään. Meillä poika väsyi ja nukahti kärryn seisomalaudalla istuessaan jo aamun samatavierailun jälkeen, joten yksi isompi aktiviteetti riitti lauantaille.

Se mistä näin kahden lapsen kanssa lomaillessa tuli hieman tingittyä verrattuna yhden lapsen kanssa reissuihin, oli ravintolasyömiset. Ekana iltana menimme kyllä yhteen aiemmilta reissuilta tuttuun (vanhan kaupungin portin lähistöllä oleva Cru) ravintolaan illalliselle, mutta kokemus oli erilainen kuin aiemmin. Kukaan ei tarjonnut syöttötuolia (ei ehkä ollut saatavillakaan) ja lista oli sen verran fine dining -tyyppisempi, ettei nirso kolmevuotiaamme pitänyt edes alkuleivästä (mikä sisälsi paljon siemeniä ja hedelmänpaloja). Lisäksi kun tytär heräsi päiväuniltaan hieman sylinkaipuisena jo ruokia tilatessa, niin päädyimme syömään vain alku- ja pääruoat, vaikka yleensä matkoilla on kiva ottaa se jälkkärikin ravintoloissa – etenkin näissä pienempien annosten paikoissa. Myös muut reissun syömiset hoituivat melko ripeällä taktiikalla se 1-2 ruokalajia syöden hermojen säästämiseksi. Vikana päivänä söimme lounaaksi kaikki kolme annosta sään ollessa niin huono ettei uloskaan huvittanut lähteä, mutta siinä saikin jo hiukan taistella isomman lapsen kanssa. Summa summarum – tykkäämme kyllä syödä lasten kanssa edelleen muissakin kuin ”lapsiravintoloissa”, mutta asennetta täytyy muuttaa silloin rennommaksi ja ravintolaan ei jäädä enää samaan tapaan rauhassa istuskelemaan kuin ennen.

Laivaksi valikoitui Tallink Star, mikä on vanhempi kuin Megastar, mutta lähtöajat sopivat tällä kertaa aikatauluumme. Megastarilla olisi ilmeisesti ollut vähän kehittyneempi lasten leikkipaikka, mitä Starilla oli. Starilla ei ollut edes sohvaa tai mitään mukavampaa istumapaikkaa leikkipaikalla, joten vauvan imettäminen sujui sitten lasten pikkutuoleilla tai lattialla istuen, jos ei halunnut siitä lähteä kauemmaksi. Tästä täytyykin laittaa kehitysehdotus menemään laivayhtiölle päin. Jälkiviisaana ottaisin kotiinpaluun sittenkin klo 13.30 -lähdölle tuon klo 16.30 sijaan. Itsekin väsyin yllättävän paljon parissa päivässä jatkuvasti lasten kanssa liikkeellä ollessa, vaikka melko energinen muuten olenkin. Aikaisempi lähtö olisi siitäkin hyvä, että voisi hotellilta uloskirjautuessa mennä lounaalle ja siitä suoraan satamaan. Tällä reissulla olin ollut aikeissa mennä tulopäivänä vielä kampaajalle ja koko perheen kesken oli voinut piipahtaa kätevästi vielä lyhyillä ostoksilla hotellimme viereisessä Viru-keskuksessa, mutta sunnuntainen pommiuhka koko keskuksessa tärveli myös ne suunnitelmat. Tämä tietysti harmitti sillä hetkellä, mutta nyt jälkikäteen muistaa taas miten joka matkalla tulee väkisinkin jotain yllättävää eteen ja pitäisi vaan osata ottaa rennommin ne vastoinkäymisetkin. Tässä on itselläni vielä treenaamista.

Tallinnassa lasten kanssa lomaillessa varmasti ykkösenä tulee tietynlainen helppous. Meillä Jätkäsaaressa asuvilla laiva lähtee aivan kotikulmilta, eli senkun kärryttelee sinne suoraan kotoa alle tunti ennen laivanlähtöä. Laivamatka on lapsille oma elämyksensä ja pienet nauttivat niinkin yksinkertaisista jutuista kuin leikkihuoneesta, taxfreessä suklaan ostamisesta ja autojen laivaannousun seuraamisesta. Myös lapsimyönteisyys on virolaisilla hyvä juttu, esimerkiksi hotellin uima-altaalle voi marssia koska hyvänsä aukioloaikojen puitteissa eikä vain ”lapsitunteina”, kuten joissain maissa on tapana. Perhelomilla se suurin ilo tuleekin omien lasten riemun seuraamisesta, eikä vain siitä, mitä ruokaa saa missäkin. Matkustimme omassa lapsuudessa paljon ja nyt on ihana, kun voi tehdä omien lasten kanssa erilaisia retkiä ja reissuja ja fiilistellä heidän kautta myös uudelleen oman lapsuuden reissuja.

Vikana vinkkinä sanoisin vielä hytin varaamisen tulomatkalle, vaikka laivamatka olisikin vain sen pari tuntia. Meillä sattui tosiaan tuo väsyneempi päivä sunnuntaille ja räntäsateessa uitettuina olisi ollut mukava pötkötellä tulomatka hytissä ja käydä leikkipaikalla vähän vuorotellen, mutta hytit olivat jo menneet kun niitä vasta satamaan tullessa aloin yhtäkkiä tiedustelemaan. Enpä olisi ennen lapsia kuvitellut, että varaisin hyttiä näin lyhyelle laivamatkalle, mutta näin ne tarpeet muuttuvat lasten kanssa reissatessa. 😀

Tässä siis tällainen realistisempi matkakertomus lasten kanssa matkailusta. Erinäisistä kommelluksista huolimatta suosittelen kaikille silti matkaamista lasten kanssa, sillä jokainen reissu tuo uusia kokemuksia lapsille ja on toki perheen yhteistä aikaa samalla. Kotoa vähän eri ympyröihin lähteminen on aina rentouttavampaa kuin sinne jääminen, kun ympäriltä poistuu ne arkiset rutiinit ja sitä kautta mieli siirtyy lomafiilikseen.

Aurinkoisia kevätreissuja! ❤