Perinteinen piparitalo

Olen piparkakkutalojen suuri fani ja se on varmasti joulukuusen ohella yksi lempijoulukoristeitani. Lapsena seurasin innoissani, kun äitini rakensi ja koristeli meille taloja perinteisistä mökeistä aina puolimetriseen muumitaloon kaikkine hahmoineeen kaikkineen. Jossain vaiheessa pääsin jo mukaan koristelupuuhiin ja vanhempana teimme siskoni kanssa omat talomme osien leipomisesta talojen kasaamiseen ja koristeluun saakka. Ainoastaan piparitaikinan tekemisestä vastasi äiti, sillä hän arvosti omatekoista taikinaakin. Piparitalon rakentaminen on ollut ehdottomasti parhaita joulupuuhia ja haluan toteuttaa perinnettä omankin lapseni kanssa. Olen kuitenkin oikonut reilusti mutkia, joten tässä vinkit pikaisesti pystytettävään piparitaloon.

Aikuisenakin olen lähes joka joulu jonkinmoisen talon kasaillut, mutta vuosi vuodelta aina hiukan helpommalla kaavalla joulukuun täyttyessä töistä ja muista viikonloppumenoista. Ja nyt kaksivuotiaan työssäkäyvänä äitinä aika on kas kummaa entistä enemmän kortilla. Taikinantekoon ei löydy aikaa eikä kyllä intoakaan, mutta kaupan taikina on pelastanut jo aiempinakin vuosina. Tänä vuonna leivottiin kyllä pipareita siitä kauppataikinasta pojan kanssa, mutta siinä sähellyksessä en huomannut edes ajatella piparitaloa. Aiempina vuosina taloja on tullut tehtyä niin omatekemillä kaavoilla kuin myös Ikean valmismuotilla, mihin on koottu kätevästi kaikki perusmökin osat. Jos siis tuskailet kaavojen kanssa etkä välitä niiden piirustelusta, niin valmismuotteja löytyy myös piparkakkutalojen rakentamiseen.

Tänä vuonna talo uhkasi jo jäädä tekemättä, mutta viikonlopun kauppareissulla törmäsin valmiiksi paistettuihin piparitalon osiin (Annas Pepparkakor), enkä voinut vastustaa kiusausta rakentaa talo sittenkin. Kippasin siis paketin kärryyn ja nappasin karkkihyllystä perinteiset ranskanpastillit ja piparminttutangot, sekä leivontahyllystä pussin hopeapalloja mukaani. Kuorrutetta varten ostin vielä munia ja tomusokeria, sillä se on hyvin yksinkertainen tehdä. Tällä tavoin oli varmasti helpoin keino kasata ”omatekoinen” piparitalo, kun aikaa ei tuhlaantunut taikinaan, kaavoihin, osien leipomiseen, eikä paistamiseen ja valmiiden osien jäähdyttämiseen. Useampi tunti parhaimmillaan säästyi esivalmisteluissa ja sain kuin sainkin perinteisen piparitalon tehdyksi. Nautin eniten piparitalojen kuorruttamisesta ja koristelusta eli jos ei muuhun ehdi, niin tällaisella valmistalollakin pärjää hyvin ja liikenevän ajan voi käyttää vain siihen kivaan koristeluosuuteen.

IMG_9661

Minulla projektiin meni pari tuntia, mistä ensimmäinen tunti taisi kulua sokerin sulattamiseen, osien kasaamiseen, sekä kuorrutteen valmistamiseen. Ja välissä innokkaan pojan kaitsemiseen pois hellan ääreltä. Tässäkin voisi nipistää aikaa ostamalla valmiskuorrutteen, millä liimaisi talon osat yhteen. Olen kuitenkin vannoutunut sokeriliimauksen ystävä (vaikka lähes aina poltankin siinä sormeni!) sen varman kestävyyden takia, joten kokosin talon sillä.

Pannulla sulatetaan pari sataa grammaa sokeria ja sen ollessa juoksevaa kastetaan nopeasti osat ja liimataan yhteen. Asetin valmiiksi leivinpaperin noin 20x30cm kokoisen tarjottimen päälle, mihin sain tällä tavalla talon suoraan pystytettyä. Kuorrute puolestaan valmistuu sekoittamalla yksi valkuainen ja muutama tippa sitruunamehua noin 250 grammaan tomusokeria. Valmis kuorrute laitetaan pussiin, minkä kulmaan tehdään pieni reikä saksilla ja voilá – eikun kuorruttamaan ja karkkeja pitkin taloa liimaamaan.

Minulla sattui olemaan sitruunamehu loppu ja kuorruttaminen muodostuikin lopulta lähinnä karkkien liimailuksi, sillä hiukan valuvasta kuorrutteesta ei mitään kummempia kuvioita olisi tehnyt. Sitruunamehu (tai etikka) on siis olennainen osa kuorrutteen kovettumisen kannalta. Onneksi olin ostanut riittämiin karkkia koristeluun, ettei talo jäänyt ihan ankeaksi! Poika ainakin oli kovasti talon perään kaikissa rakentamisvaiheissa, joten kaipa siitä tuli ihan hauska karkkitalo.

IMG_9672

Tässä siis muille saman aikaprobleeman kanssa taisteleville piparitalon ystäville vinkki, kuinka mennä välillä siitä, mistä aita on matalin, eikä asettaa liikaa paineita tällaisille ei-niin-vakaville asioille. Valmiskuorrutetta ja valmiita talonosia hyödyntämällä tämä projekti voisi olla tunnissa tai altakin valmis – riippuen lähinnä siitä, kuinka yksityiskohtaisia kuorrutuksia aikoo loihtia. Mutta ei tuo pari tuntiakaan ollut paha, kun aikanaan samaan juttuun saattoi käyttää päivän kaksikin kaikkine vaiheineen.

Iloisia leipomishetkiä ja joulunodotusta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s