Huonon onnen tavarat

Luulin jo karsineeni melko lailla kaiken turhan pois kaapeistani, mitä tulee vaatteisiin ja asusteisiin. Olinhan suorittanut niille KonMari -henkisen järjestelyoperaation eli pyrkinyt katsomaan kaikki tavarani läpi sillä ajatuksella, että säästän vain iloa tuottavat, säilyttämisen arvoiset tavarat ja laitan pois kaiken, mikä ei enää sytytä. Aivan kympin suoritukseen en siltikään päässyt kaikissa kategorioissa. Havaitsin tämän hyvinkin konkreettisesti muutamia sellaisia kamppeita kiertoon laittaessani, mitkä olisivat todella saaneet lähteä jo iät ajat sitten.

Näin kesän lähestyessä tulee luontaisesti järjesteltyä paikkoja uudelleen ja pengottua, josko kaappeja saisi vielä väljemmiksi. Säännöllisin väliajoin toistuva tavaroiden kiertokulku on toki normaalia etenkin kuluvissa jutuissa, kuten vaatteissa ja asusteissa. Niitä suosittelenkin käymään jatkuvasti, vähintään kerran vuodessa läpi, ja laittamaan ajallaan kierrätykseen sellaiset jutut, mille ei ole enää käyttöä. Lähdinkin alkuun tekemään vaatekaappini ratsausta sillä mielellä, että katson taas mitä talvisemmista kamppeista en näe enää pukevani ensi syksynä niiden nyppyyntyneen, tai jollain muulla tapaa kulahtaneen ulkomuodon takia. Tätä perussiivousta tehdessäni silmiini osui kuitenkin pari vuosia kaapissani roikkunutta juttua, mitkä olin jostain syystä tyystin ohittanut aiemmassa järjestelyprojektissani.

air-2241573

Pääsääntöisesti koen toimivani enemmänkin järjen, kuin tunteiden ohjaamana, mutta aika ajoin tunteet kuitenkin nousevat päällimmäiseksi motiiviksi sitä edes tiedostamatta. Löytäessäni kaapista mustan, siistikuntoisen jakkupukuni, tajusin tehneeni raivauksen vaatteiden osalta hutiloiden. En nimittäin ollut koskenut koko pukuun ikiaikoihin, vaan se oli majaillut siististi pukupussissaan puoli vuosikymmentä. Olin käyttänyt kyseistä pukua vain oikeudessa asiamiehenä toimiessani, mutta työpaikkaa vaihtaessani oli pukukin jäänyt unohduksiin. Kuitenkin koin kyseisen asun jollain tapaa lakimiehelle ”pakolliseksi” ja sen vuoksi kaiken järjen mukaan säilytettäväksi, vaikken sitä sen koommin käyttänytkään.  Säilyttämistä puolsi myös se, että puku oli todella siisti ja siihen kuului vielä yhdet täysin käyttämättömät ”varahousutkin”. Näinpä se oli pysynyt tiukasti kaapissa kaikista karsintakierroksista kirkkaasti selviten.

Nyt yhtäkkiä havaitsin, että olin käyttänyt muissa töissäni kaikkia muita jakkuja ja housuja, mutten koskaan enää kyseistä mustaa pukua. Se, miksi puvun käyttö oli jäänyt, johtunee alitajuisesti sen pukemiseen liittämistäni negatiivisista tunteista. Työ, missä pukua olin viimeksi pitänyt on työhistoriani epämieluisin, sillä päädyin purkamaan työsuhteeni heti koeajan päättymiseen ilman varmuutta tulevasta. Tajusin vihdoin, että puku ei koskaan päätynyt päälleni, koska se oli jotenkin muistuttanut tuosta ”mustasta ajasta” vaikka muutoin käyttökelpoinen olisikin ollut vielä jonkun aikaa. No nyt se oli jo vanhentuneenkin oloinen, mikä lisäsi sen kierrätykselle järkisyyn näiden tunnesyiden rinnalle.

air-2241569

Toinen outo löytö asustepuolelta oli eräs pieni merkkilaukku, mitä olin ehtinyt käyttää vain muutamia kertoja ja silti se oli kulkenut mukanani kaapista ja asunnosta toiseen. Tässä viimeinkin sen myydessäni tajusin tuon viimeisen käyttökerran olleen jo lähes kymmenen vuoden takaa! Järkisyistä laukku oli kuitenkin selvinnut puvun tavoin kaikista karsinnoista; sehän oli klassisen mallinen, kaunis, hyvänvärinen, todella siisti ja kaikinpuolin käyttökelpoinen vielä nykyiseenkin tyyliini. Yksi asia siinä vain tökki ja se oli juurikin se tunne, minkä se aiheutti, kun pitelin sitä. Kyseinen laukku oli nimittäin ollut mukanani sen yön, kun sain elämäni ehdottomasti raskaimman ja surullisimman puhelun. Äitini oli saattohoidossa ja puhelu koski sitä, että saattokotiin olisi parempi lähteä heti ehtiäkseen vielä jättämään ne viimeiset jäähyväiset. Näin ehdimme onneksi tehdä – aamulla olisi ollut jo myöhäistä saapua paikalle.

Tällä tarinalla halusinkin kertoa siitä, että kannattaa vilkaista sinne omaan kaappiin myös sillä silmällä, että vaikka jokin vaate olisi täysin käyttökelpoinen, hyvän värinen, ehjä, siisti ja sopivaa kokoakin, niin yksi syy sen poislaittamiselle voi kuitenkin löytyä tunne-elämän puolelta. Sekin puoli on hyvä tiedostaa, kun miettii miksi jotkin vaatteet eivät silti tunnu päätyvän käyttöön. KonMari -opuksissa otetaan vahvasti kantaa tunteiden vaikuttamisesta päätöksentekoon, mitä jossain määrin alkuun itse karsastin, sillä olin aina laittanut vaatteita kiertoon vain tietyin järkisyin. Puku- ja laukkuepisodien kautta tajusin entistä selvemmin sen, miten tärkeää on tunnistaa myös se tunne. Ja jos johonkin vaatteeseen tai muuhun tavaraan liittyy ikäviä tunteita, niin miksi vaivata sillä loputtomiin itseään.

Kummasti huolettomampi fiilis valtasi mieleni, kun sain laitettua nämäkin kiertoon, eivätkä ne enää tule vastaan muistuttamaan ikävistä asioista. Omat esimerkkini olivat nyt asteikon ääripäästä, mutta kyllä siihen riittää pienempikin epämukavuus tai ikävä tunne, että on parempi luopua jostain tavarasta kuin pitää se. Kaikenlaiset huonon onnen tavarat sietävät siis lähteä eteenpäin, jotta ne pääsevät arvoiseensa käyttöön! Kierrätys on järkevää, jos itselle käytön esteenä on se tunnepuolen ongelma tavaran ollessa fyysisesti aivan moitteeton.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s