Oletko maksimoija vai minimoija?

Luin jostain kirjasta hauskan teorian siitä, kuinka ihmisissä on ns. ”minimoijia” ja ”maksimoijia”. Minimoija haluaa päästä mahdollisimman vähällä, eikä tuhlaa aikaansa selvittelyyn vaan tyytyy ensimmäiseen kelvolliseen hotellivaihtoehtoon. Hän siis valitsee suurin piirtein ensimmäisen vastaantulevan hotellin, mikä osuu budjettiin ja on jokseenkin toivottavassa kaupunginsosassa. Maksimoija pyrkii taas ottamaan kattavasti selville kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja käyttää jopa viikkotolkulla aikaa hotellin etsintään, vaikka kyseessä olisi vain yö tai pari. Maksimoija pyrkii löytämään täydellisen majoituksen ja uskoo, että aina on olemassa jokin parempi vaihtoehto, mikä on pakko etsiä.

Tämä maksimoija/minimoija -tyyli tuntuisi pätevän monellakin elämänalueella ja konkreettisimmillaan se ilmenee suhtautumisessa materiaan. Siivoa suosikit -kansio -postausta näpytellessäni havaitsin, että tietysti virtuaalimaailmassakin maksimoija on ottanut kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat huomioon klikaten kaikki vinkatut sivustot suosikkeihin, ettei vaan mikään tärkeä asia tai diili menisi ohi. Samaa kaavaa olen noudattanut monen tavaralajinkin kohdalla. Olen maksimoinut ennen liikaakin, minkä huomasin viimeistään laittaessani pois kasoittain näytekosmetiikkaa, löytäessäni laatikoista kymmeniä mustia sukkahousuja, miljoona mainoskynää ja muita tuiki tarpeettomia ilmaislahjoja.

img_9628
Yksi oudoimpia löytöjäni kaapeista: olin huolella säilynyt kaikkia elämänvarrella eteen osuneita avaimia – joukossa myös alle 10 vuotiaana pidetyn päiväkirjan ja sen aikaisen pyörän avaimet.

Kotiimme oli ensinnäkin kertynyt  määrällisesti aivan liikaa samanlaisia tavaroita. Kaapissa majaili esimerkiksi kymmeniä pieniä ”salipyyhkeitä”, vaikka pyykkiä pestään viikottain, eikä siellä salilla juosta niin tiuhaan, mitä pyyhemäärä antoi olettaa. Toisena turhakkeena oli monia tavaroita, mitä ei enää tarvittu, mutta ne oli säästetty varmuuden vuoksi, kun ne kerran olivat kotiimme kulkeutuneet. Esimerkiksi kolme pyöränpumppua, vaikka pyöriä ei ole talosta löytynyt enää viiteen vuoteen. Tai huonekalujen mukana tulleita ruuveja ja muttereita, vaikka kyseisestä kalusteesta olisi luovuttu jo vuosia sitten. Vastaavia juttuja veikkaan löytyvän lähes kodista. Moni säilöö myös sellaisia tavaroita, mitä ei ole koskaan tarvinnutkaan. Etenkään lahjaksi saatua tavaraa ei moni raaski antaa sitä paremmin tarvitsevalle vaikka se itsellä pölyttyisi vaan kaapissa. Lahja on varmasti eleenä jo ilahduttanut, mutta jos tavaralle ei ole käyttöä, niin on ihan ok kierrättää se.

img_2647
Näitä kenkiä ostin aikanaan kaksi paria erivärisinä, mutta käyttöön päätyi vain toiset. En vain kaupassa kiireessä saanut ratkaistua kumpaa paria enemmän käyttäisin, niin otin sitten maksimoijana molemmat.

Vaikka olen kovasti koittanut irtaantua turhasta maksimoinnista, niin silti huomaan helposti vaikkapa ruokaostoksilla kerääväni ylimääräistä, mitä ei sitten ehditty avaamaankaan ”parasta ennen päiväyksen” jo koittaessa. Nämä totutut tavat meinaavat ottaa vallan etenkin väsyneenä. Kun ei jaksa ajatella pidemmälle, niin meinaa lähteä samalle hamstrauksen tielle, mitä oli jo menestyksellä vältellyt. Aivan itsestään ei mikään muutos kyllä tapahdu.

Nauramme vieläkin läheisteni kesken sille, kuinka parikymppisenä kotoa muuttaessani päädyin hankkimaan Prismasta lähes parilla sadalla eurolla kodin ”pakollista” taloustavaraa. No, lopulta suurin osa hankinnoista jäi käyttämättä ja vanhentui pilalle. Olin nimittäin ostanut siivoustarvikkeita kuin ammattisiivooja konsanaan, sekä mausteita ja muuta kuivamuonaa pikemminkin ravintolakokin tarpeisiin, kuin omia melko simppeleitä ruoanlaittotapoja ajatellen.

Mieti siis omia, todellisia tarpeitasi eri tavaroiden kohdalla ja varustaudu niiden mukaan. Toisille tärkeää on pyrkiä minimoimaan sisustus ja toiset pitävät runsaudesta, mutta rajansa kaikella. Vaikka itsekin lukeudun tieyllä tapaa maksimoijiin, niin koen silti liian tavaramäärän ahdistavaksi. Vanha viisaus ”määrä ei korvaa laatua” pätee sekin moneen tavaraan. Vaatteissa sitä valikoi päälleen ne laadukkaammat kappaleet, jos omistaa monta samantyylistä, joten miksi edes säästellä niitä heikompia riepuja. Muistan myös parikymppisenä haalineeni kaappeihin monia tekonahkaisia kenkiä ja laukkuja. Käytössä huomasin lopulta, miten ne harvemmat aitonahkaiset asusteet palvelivat hyvinä vuodesta toiseen, kun taas heikompilaatuiset tekonahkaiset lähtivät kiertoon jo yhden kauden päätteeksi. Puhumattakaan niiden mukavuuseroista (varsinkin kengissä!) käytön kannalta.

img_1903
Näitä lapsilukkoja tuli myös lopulta napattua pari ylimääräistä, kun en ollut aivan tarkkaan laskenut, kuinka monta tarvitaan.

Maksimoijaa uhkaa siis tavaratulva ja ahtaus, jolloin omia tottumuksia voi olla järkevä tarkastella uudesta perspektiivistä, ja miettiä olisiko edes jostain tavaroista syytä luopua. Tavaraa pitäisi olla riittävä ja ennen kaikkea omaan elämäntyyliin sopiva määrä ilman, että siitä tarvitsee kokea turhaa harmia tilantukkeena. Säilytettävät tavarat kannattaa valikoida sen mukaan, että niitä todella käyttää eikä vain varastoi. Ensiksi on siis hyvä raivata pois kaikki sellainen kama, mille ei ole käyttöä ollutkaan tai käyttötarve on poistunut. Pahan päivän varalle varastoinnin voi lopettaa tyystin. Seuraavaksi kannattaa siirtyä tarkastelemaan määriä, eli karsia pois ainakin ylimääräiset keittiövälineet, eripariastiat ja vähemmälle käytölle jääneet kappaleet samantyylisistä vaatteista. Toki voi olla, että jonkin sortin tavaraa haluaa silti pitää enemmän kuin välttämätöntä. Tärkeintä on katsoa kokonaisuutta, ettei sorru maksimoimaan joka ikistä lajia. Itse omistan edelleenkin suhteellisen paljon astioita ja vaatteita, mutta ne mahtuvat järkevästi kotiimme, kun muita tavaroita ei ole liikoja. Meillä ei esimerkiksi ole hyllytolkulla kirjoja.

Jos olet luonnostasi minimoija, niin siinäkin voi lähteä helposti äärimmäisyyksiin. KonMari -teosten kirjoittaja kertoi minimoinnista innostuneena luopuneensa vasarastaan ja koitti sitten naulailla tauluja jollain muulla painavalla esineellä – eipä siitä vasarankorvikkeeksi ollut. Eli vaikka tiettyjä tavaroita on ihan järkeväkin minimoida, niin hyvä pitää järki mukana ja säilyttää joitakin esimerkin kaltaisia tavaroita, mitä voi olla vaikea korvata, vaikka niitä ei ihan joka päivä tarvittaisikaan.

Sopivan tasapainon löytäminen maksimoinnin ja minimoinnin välimaastosta auttaa myös ajanhallinnassa. Kun tavaraa on riittävästi, muttei liikaa, niin arki sujuu ja koti pysyy myös järjestyksessä. Aikaa ei hukkaannu tavaroiden etsimiseen kuten maksimoijalle helposti käy, eikä myöskään minimoijalle tyypilliseen vaatteiden jokapäiväiseen pyykkäämiseen, kun vain löytää sen täydellisen tavaratasapainon. Maksimoijalta säästyy aikaa, kun hän malttaa hieman höllätä täydellisyyteen tähtäävissä suunnitelmissaan, eikä käytä päiväkausia pienimpienkin yksityiskohtien kanssa näpertelyyn. Rahaakin toki säästyy, kun jättää liikavarustelun väliin ja välttyy näin turhilta hankinnoilta. Minimoijalla säästö voi myös olla rahallinen keskitietä kohti pyrkiessä, kun viitsii selvittää edes muutaman vaihtoehdon ennen kuin buukkaa ekan ja kalleimman eteen osuneen hotellin, vaikka vastaava löytyisikin puolet halvemmalla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s