Tilakuningatar ”lomalla”

On aika kertoa karu totuus siitä, kuinka Tilakuningatarkin on ajoittain arjen uuvuttamana ”lomalla”, eikä kotona olekaan kaikki paikoillaan. Tavallisesti olen lauantaisin täynnä virtaa ja teen miljoonaa asiaa, mutta eilen oli toisin. Vaikka saavuin perjantain illanvietosta jo puolilta öin kotiin, niin pojan herätessä aamuseitsemältä oli oma olo aivan puolikuollut. Päätä särki, väsytti ja oli jo nälkäkin, mutta viikko oli verottanut voimia, enkä kyennyt nousemaan samaan aikaan miehen ja pojan kanssa. En kuitenkaan saanut enää unta, vaan pyörin sängyssä pari tuntia ollessani jo liian nälkäinen nukahtamaan.

No, koitin kuitenkin palata normaalirutiineihin lopulta ylös noustuani ja kävimme ulkoilemassa perheen kesken. Se olikin lopulta päivän ainoa ”saavutus”. Lusmuilin muun päivän lapsenhoidostakin miehen hoitaessa lähes kaikki pojan tarpeet. En jaksanut edes leikkeihin paljonkaan osallistua, vaan lojuin ja seurailin sivusta menoa. Mies rauhoitteli pojan myös päiväunille ja siinä samalla alkoi omakin väsymys hiipimään salakavalasti esiin. Ei auttanut kuin vetää peitto korville ja ottaa itsekin nokoset, millä viihdyinkin pari tuntia aina alkuiltaan asti. Ruoankin mies hoiti pöytään sopivasti herättyäni. Välttelen normaalisti päiväunia viimeiseen asti, sillä niiden jälkeen olo on aina loppuillan vielä huonompi. Tiedän siis olevani aivan loppu silloin, kun joudun sellaiset ottamaan. Miten saamaton ja tylsämielinen olo tuleekaan tällaisesta päivästä. Välillä näitä päiviä vaan väkisinkin tulee ja silloin onkin turha edes yrittää tehdä mitään ylimääräistä, jos lepo on etusijalla.

Joten myönnän, liika väsymys vie kyllä omallakin kohdalla kaiken motivaation ja energian noudattaa kodinhoitorutiineja. Väsyneenä sitä laiminlyö kaikkia mahdollisia asioita ja samalla kotikin pääsee aivan hunningolle. Tässä postauksessa siis todisteeksi lauantai-illan tilannekuvat siitä, kun Tilakuningatar on ollut ”lomalla”.

 

img_3885
Kaamea kaaos kotona, mikä on kuitenkin yllättävän nopeasti selätettävissä nykyään.

Kyllä tämä kaaos koittaa hyvinkin nopeasti, jos ei jatkuvasti ole kärppänä järjestyksen ylläpidossa. Vaikka sotkukuvassa pahalta näyttääkin, niin tärkeintä on se, että nykyisin olohuoneen saa taas kuosiin suhteellisen nopeasti kamat keräämällä ja perussiivouksella. Levällään on lähinnä sellaista tavaraa, mikä on nopeasti raivattavissa paikoilleen ja itse siivoukseenkiin pääsee aika pikaisesti käsiksi. Järjestelyprojektin tulokset ovat siinä mielessä pysyneet, ettei kodissa enää juurikaan ajelehdi sekalaista tavaraa. En siis vaivu epätoivoon, vaikka väsyneempänä päivänä koti saattaakin ajatua tähän kuntoon, kun tiedän tilanteen olevan helposti korjattavissa.

Vaikken yleensä päiväunista välitä, niin täytyy kyllä sanoa, että on harvinaisen pirteä olo, vaikken ole juonut edes aamuteetä ja sain viime yönäkin nukuttua vain kuutisen tuntia pätkittäin. Pojan herätessä taas normaaliaikaan sain kuin sainkin itsekinin kammettua ylös. Toinen huonovointisuutta aiheuttava asia on selvästi ollut kofeiininpuute vaikka en koskaan kahvia tai energiajuomia käytäkään. Päivittäiset 5 kuppia mustaa teetä ovat onnistuneet tuomaan ikävän aamupäänsäryn ennen sitä teepannun kumoamista – ja siitä jos mistä halusin myös eroon. Nyt olen kolmatta päivää ilman teetä ja vihdoin alkaa olla normaalimpi olo heti aamusta, vaikka ne edellisyönkin unet jäivät normaalia lyhyemmiksi. Kaipa niistä päikkäreistä jotain apua sittenkin oli. Olin nimittäin aamusta mieheni mukaan ihan maaninen, kun olin hoitanut pojan aamutoimet, järjestänyt paikat taas kuntoon ja siivonnut siihen mennessä, kun mies vuorostaan nousi hieman myöhemmin.

img_3890
Lyhyenkin siivouspuuskan jälkeen olohuone tuntui jo taas asuttavammalta.

Kuvia koneelta selatessani törmäsin alkuvuoden seesteisiin kotikuviin, missä kaikki oli ihanasti paikoillaan. Siitä sainkin tämän inspiraation jakaa välillä aivan jotain muuta, kuin mitä normaalisti järjestelyblogissa jakaisin. Järjestys lapsiperheessä -postauksessa taisin kirjoittaa hieman kärjistetymmin siitä, miten jatkuva järjestys on aivan mahdollinen vaikka niitä lapsia olisikin. Nyt olen nähnyt itsekin, kuinka talvea kohden vähenevä valo, oma ja lapsen sairastelu, sekä työkiireet voivat viedä sen verran mehuja, että kodin kauniina pitäminen ei vain yllä joka päivä ykkösprioriteetiksi, tai edes koko tehtävälistalle.

img_3887
Tältä näyttää nyt tilanne olohuoneessa, kun poika on pannut tuulemaan (ja huone on kokenut muitakin muutoksia lapsesta johtuen).

Näitä kuvia on toisaalta hauska verrata muutoinkin. Siistimmän kuvan ottohetkellä lapsi oli jo talossa, mutta sen verran pieni, ettei vielä saanut sotkettua ympäristöä. Tyynyt ja viltit pysyivät sohvalla nätisti paikoillaan, verhot ja matot suorana, ja tuikkujakin pystyi vielä pitämään matalalla sohvapöydällä. Tuosta sotkukuvasta hahmottaakin, miten upeasti verhot pääsevät oikeuksiinsa lapsen leikeissä, sekä tyynyt ja viltit majanrakennustarvikkeina. On se hyvä, että edes yksi perheenjäsen nauttii tästäkin tilanteesta. Tarkempi huomaa myös, että sotkukuvasta puuttuu aiemmin lattialla ollut valkoinen karvamatto. Se oli vuoden lapsiarjen myötä tahriintunut niin pahasti, että oli lopulta heitettävä roskiin. Tuikut taas on nostettu aikapäivää sitten kaappiin, ja lasipöytäkin joutui kesällä toistaiseksi evakkoon, kun poika törmäili siihen jatkuvasti. Sohvakangaskin näyttää hiukan surulliselta, sillä suojasuihkeesta huolimatta on siihenkin pinttynyt ruokatahroja, vaikka ne onkin koitettu pyyhkiä saman tien vahingon sattuessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vuosi sitten poika ei vielä osannut sekoittaa paikkoja ja järjestys pysyi toki vaivattomammin.

Luulenpa, että monilla järjestyksen ja siisteyden ystävilläkin voi välillä koittaa satunnainen epäjärjestyksen hetki, vaikka siitä kauniista ympäristöstä muutoin nauttisikin. Olkaa siis muutkin itsellenne armollisia ja suokaa välillä se hetkellinen kaaos ympärillenne, jos muut asiat menevät sillä hetkellä siivoilun edelle. Onneksi tilanne on kuitenkin korjattavissa, kun siihen on taas parempi päivä ja energiatasot kohdillaan. Tässä koitan nyt itsekin hyväksyä todellisuuden, että vaikka kuinka haluaa, niin aina ei vain ole mahdollista tehdä kaikkea täydellisesti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s